Tuli tässä yhtenä päivänä lainelautailtua netissä etsimässä luettavaa rintamamiestaloista.
Yksi hyvä rintamamiestalojen tyylistä ja sopivasta korjausrakentamisesta kertova dokumentti löytyy nimellä "1940- ja 50-luvun omakotitaloalueiden rakentamistapaohjeet" osoitteesta http://www.jkl.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/6149_1940.pdf
Varsinainen rintamamiestaloasujan tietopankki ja keskustelukerho löytyy niinkin yllättävän osoitteen takaa kuin http://www.rintamamiestalo.fi/portal.php.
Rintamamiestalon hankintaa suunnittelevalle on olemassa mm. hyvä tarkistuslista http://www.rintamamiestalo.fi/tarkastuslista.htm. Meidän tapauksessa eniten kinnostusta herätti taloa ostettaessa sokkelin kunto, tuuletus/ilmastointiasiat, perustusten salaojitus ja kosteiden tilojen kunto sekä putkitukset. Lisäksi lämmitysjärjestelmä aiheutti miettimistä sillä olihan kyseessä 70-luvun lämmityskattila alkuperäisellä kierrolla. Välittäjä ei asioista juuri mitään tietänyt, mutta onneksi saimme suoraan myyjältä lisätietoja. Lisäksi myöhemmin talon alkuperäisasukkaan veljenpoika on kertonut tarkempia tietoja talosta ja sen historista.
Saimme juuri sopivasti jouluksi maalämmön valmiiksi ja toimimaan. Nyt pitää säätää kaikki pienet asetukset kohdalleen niin talossa on riittävän lämmin, mutta samalla koitetaan saada hyötysuhde mahdollisimman hyväksi, mikä on haastavaa rintamamiestalossa.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Maamyyrän tekosiako 190 metrin onkalo?
Tontillamme on tällä viikolla tapahtunut kummia. Pihaan ilmestyi päivän aikana 190 metriä syvä, tikkusuora reikä. Luonnonystävänä ajattelin selityksenä olevan lineaarisesti lahjakas maamyyrä, joka on risteytynyt hevosen kanssa. Nimittäin hevosvoimia on tarvittu, kun reikää on kaivettu kallion sisään tuollainen matka. Tässä olisi ollut sopivan visainen kysymys luontoradioon, jonne kaikki muutkin tollot soittelevat. Onneksi totuus paljastui "valvontakameran" kuvasta, joka näkyy alla. Kyseessä oli siis insinöörin tuotos eli kone.
Lisäksi talon sisällä on tehty museoviraston toiveiden vastaisesti muutoksia. 70-luvulta peräisin oleva kattila kiskottiin irti synnyinsijoiltaan ja jätettiin ulos kylmään nököttämään. Sääliksi käy. Hyvä kattila on nauttinut suunnilleen 70 asteen lämmöistä kaiken ikänsä, mutta elämän ehtoopuolella sen kohtaloksi tuli jäätyä hankeen.
Olisi mukava kuulla ne jutut joita kattila on kuullut pannuhuoneessa; Topon turinat, kylmien hetkien ärräpäät ja kattilanpuhdistajan puhinat. Hyvästi jää Jämä!
Lisäksi talon sisällä on tehty museoviraston toiveiden vastaisesti muutoksia. 70-luvulta peräisin oleva kattila kiskottiin irti synnyinsijoiltaan ja jätettiin ulos kylmään nököttämään. Sääliksi käy. Hyvä kattila on nauttinut suunnilleen 70 asteen lämmöistä kaiken ikänsä, mutta elämän ehtoopuolella sen kohtaloksi tuli jäätyä hankeen.
Olisi mukava kuulla ne jutut joita kattila on kuullut pannuhuoneessa; Topon turinat, kylmien hetkien ärräpäät ja kattilanpuhdistajan puhinat. Hyvästi jää Jämä!
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Työlista = nälkävuoden pituus
Eli kuten otsikkokin sanoo niin paljon olisi touhuttavaa, mutta aika on kortilla. Pieni mies vie yllättävän paljon aikaa ja vaimoakin on hyvä tavata pidempään kuin vartin verran. :) Ja kun jotain ryhtyy tekemään niin usein vartin päästä on jo jotain muuta tähdellistä tekemistä ja hommat jäävät helposti puolitiehen. Tätäkin kirjoitellessa pesukone pyörii, kissat huutavat ruokaa, tiskikone kaipaa huomiota ja vaimo kaipaa iltapalaa.
Joka kerroksessa on omat hommansa. Kellarissa odottaa vessan kaapisto maalausta, pieni kirjoituspöytä kunnostusta kuten myös vanha puinen äes josta piti tulla jotain tekotaiteellista. Ehkä sitten ensi vuosikymmenellä. Joulukin tulla jollottaa uhkaavaa vauhtia ja ainakin aiempina vuosina lahjojen mietintä on ollut melkoinen piina.
Kuten aiemmista kirjoituksista taisi selvitä niin maalämpöön olisi tarkoitus siirtyä piakkoin. Vaikka otimmekin asennuksen avaimet käteen, uskon että kaikkea pientä tehtävää siitä itsellekin poikii. Ainakin pannuhuoneessa pitää tehdä pientä ennakkovalmistelua ja purkaa juttuja. Lisäksi piha varmaan menee aika myllätyksi, joten ehkä sille pitää tehdä jotain. Maalämpöreijän poraava firma on ilmoitellut tulostaan hyvin, mutta itse asennusaikataulu on epäselvä. Toivottavasti Näsin Vesijohtoliike hoitaa hommansa huolella. Jos ei niin lupaan huutaa joka niemen nokassa heidän huonosta palvelustaan. Olen ehkä keskinkertaista kovempi valittamaan, jos jokin asia ei toimi sovitulla tavalla.
Onneksi talvi tuli ajoissa niin voi hyvällä omallatunnolla jättää ulkohommat vähemmälle. Toisaalta lumenluontia on joutunut harrastamaan jo liian monta kertaa. Ja pieni mutta ystävällisluontoinen tehtävä olisi väkästellä linnuille lintulauta, kun kerran kaupasta ostettiin kilokaupalla auringonkukansiemeniä.
Joka kerroksessa on omat hommansa. Kellarissa odottaa vessan kaapisto maalausta, pieni kirjoituspöytä kunnostusta kuten myös vanha puinen äes josta piti tulla jotain tekotaiteellista. Ehkä sitten ensi vuosikymmenellä. Joulukin tulla jollottaa uhkaavaa vauhtia ja ainakin aiempina vuosina lahjojen mietintä on ollut melkoinen piina.
Kuten aiemmista kirjoituksista taisi selvitä niin maalämpöön olisi tarkoitus siirtyä piakkoin. Vaikka otimmekin asennuksen avaimet käteen, uskon että kaikkea pientä tehtävää siitä itsellekin poikii. Ainakin pannuhuoneessa pitää tehdä pientä ennakkovalmistelua ja purkaa juttuja. Lisäksi piha varmaan menee aika myllätyksi, joten ehkä sille pitää tehdä jotain. Maalämpöreijän poraava firma on ilmoitellut tulostaan hyvin, mutta itse asennusaikataulu on epäselvä. Toivottavasti Näsin Vesijohtoliike hoitaa hommansa huolella. Jos ei niin lupaan huutaa joka niemen nokassa heidän huonosta palvelustaan. Olen ehkä keskinkertaista kovempi valittamaan, jos jokin asia ei toimi sovitulla tavalla.
Onneksi talvi tuli ajoissa niin voi hyvällä omallatunnolla jättää ulkohommat vähemmälle. Toisaalta lumenluontia on joutunut harrastamaan jo liian monta kertaa. Ja pieni mutta ystävällisluontoinen tehtävä olisi väkästellä linnuille lintulauta, kun kerran kaupasta ostettiin kilokaupalla auringonkukansiemeniä.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Älä tule paha päivä, älä tule siivouspäivä
Rintamamiestalon siivous on näin miehestä yllättävän epämiellyttävä kokemus. Erityisen epämukavaa siitä tekee se tosiseikka, että usein hallituksen puheenjohtajan ilmoittaessa siivouksesta huoneet näyttävät jotakuinkin siisteiltä. Ilmeisesti ei riitä että kulkuväylillä oleva pöly ja lika siirtyy sivummalle huoneiden nurkkiin ja huonekalujen alle pois häiritsemästä. Sama ilmiö on tuttu formuloista, joissa radan kohta jossa ajetaan on siisti ja huonosti pitävä likainen alue radan laidoilla. Tätä eivät naiset ymmärrä.
Formuloihin verrattuna rintamamiestalossa on muutama muukin epäkohta. Valitettavasti "rata" ei ole tasainen vaan on keksitty korkeita kynnyksiä joihin %@$€!nan rakkine pysähtyy tehokkaasti. Eräänlainen shikaanin korvike. Toinen epäkohta on, että rata sijaitsee kolmessa kerroksessa, joissa jokaisessa odottaa yhtä lohduton urakka. Kolmannen epäkohdan aiheuttavat radalle "heitellyt" esineet kuten kissojen leikkihiiret, sähköjohdot ja naisväen hiuskiinnikkeet ja muu pieni suuttimesta mahtuva tilpehööri.
Myöskin formuloista tutut säänvaihtelut on tuotu siivoukseen. Jos keli on muuten liian hyvä niin liukasta keliä simuloidaan pesemällä lattiat. Aivan mahtavaa puuhaa!
Onneksi siivousurakkakin tulee maaliinsa! Ja sitten eikun pyykkiä ripustamaan ja lehtiä haravoimaan.
Ja tähän loppuun Hiski Salomaan Tiskarin polkan sanat aiheeseen liittyen
Minä vuan tiskaan astioita, ja luutalla lakasen lattioita
Tili, tili, tili, tili, tittanttaa
Kyllä torstai-ilta nyt vauhdittaa
Formuloihin verrattuna rintamamiestalossa on muutama muukin epäkohta. Valitettavasti "rata" ei ole tasainen vaan on keksitty korkeita kynnyksiä joihin %@$€!nan rakkine pysähtyy tehokkaasti. Eräänlainen shikaanin korvike. Toinen epäkohta on, että rata sijaitsee kolmessa kerroksessa, joissa jokaisessa odottaa yhtä lohduton urakka. Kolmannen epäkohdan aiheuttavat radalle "heitellyt" esineet kuten kissojen leikkihiiret, sähköjohdot ja naisväen hiuskiinnikkeet ja muu pieni suuttimesta mahtuva tilpehööri.
Myöskin formuloista tutut säänvaihtelut on tuotu siivoukseen. Jos keli on muuten liian hyvä niin liukasta keliä simuloidaan pesemällä lattiat. Aivan mahtavaa puuhaa!
Onneksi siivousurakkakin tulee maaliinsa! Ja sitten eikun pyykkiä ripustamaan ja lehtiä haravoimaan.
Ja tähän loppuun Hiski Salomaan Tiskarin polkan sanat aiheeseen liittyen
Ämmät ne huutaa juo ja mässää.
Minä vaan astioita tiskaan tässä.
Kahvipannusta tahtoi maahan mennä,
eihän minä kaikkeen lennä.
Milk männi varhain maitoa kantaen,
rauhassa taaeton nukkua antaa.
Koirakin täytyy ulkona käyttää,
kissalle kuppiin täyttää.
Minä vaan astioita tiskaan tässä.
Kahvipannusta tahtoi maahan mennä,
eihän minä kaikkeen lennä.
Milk männi varhain maitoa kantaen,
rauhassa taaeton nukkua antaa.
Koirakin täytyy ulkona käyttää,
kissalle kuppiin täyttää.
Minä vuan tiskaan astioita, ja luutalla lakasen lattioita
Tili, tili, tili, tili, tittanttaa
Kyllä torstai-ilta nyt vauhdittaa
Joskus kun ämmä on kitsiin tullut,
siellä se huutaa kuin puolihullu.
Ootko sä laittanut ukolle ruokaa,
hällön kahvia tuokaa.
mun sille pittäis tervata,
vaihtaa,
lapsllekkin tarttis resuakin vaihtaa.
Papukaja huutaa:Piikaa! Piikaa!
Ovien kello rinkaa
siellä se huutaa kuin puolihullu.
Ootko sä laittanut ukolle ruokaa,
hällön kahvia tuokaa.
mun sille pittäis tervata,
vaihtaa,
lapsllekkin tarttis resuakin vaihtaa.
Papukaja huutaa:Piikaa! Piikaa!
Ovien kello rinkaa
Siihen kun on tulluna torstai-ilta,
nii polkasta notkuu se haalinsilta.
Kun Janne se vie sitä lännen Maijaa,
paavoisti länstä.
Toiset huhkii sieltä ja tiältä,
että dressakin tahtoo puota piältä.
Nuoret ne hyppää ympär haalia,
vanhat ne nurkassa viäntää.
nii polkasta notkuu se haalinsilta.
Kun Janne se vie sitä lännen Maijaa,
paavoisti länstä.
Toiset huhkii sieltä ja tiältä,
että dressakin tahtoo puota piältä.
Nuoret ne hyppää ympär haalia,
vanhat ne nurkassa viäntää.
orkesti soittaa hiitula, hiitaa,
rytytytytytyty tyytylä tyntää,
tili, tili, tili, tittanttaa kyllä torstai-ilta
nyt lohduttaa.
rytytytytytyty tyytylä tyntää,
tili, tili, tili, tittanttaa kyllä torstai-ilta
nyt lohduttaa.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Lämmön kaipuu ja kaivuu
Pitkällisten pohdintojen, excel-taulukkolaskennan ja lukuisten myyntimiesten vierailujen jälkeen olemme taipumassa maalämmön kannalle.
Kellarissa oleva kattila on 70-luvulta ja siihen liitetty pellettipoltin ei pääse hyötysuhteissa kovin korkealle. Lisäksi pellettivarastoa olisi pitänyt laajentaa ja se olisi ahmaissut joko aimoannoksen neliöitä kellarikerroksesta tai aimoannoksen euroja talon ulkopuolelle rakennettavan varaston muodossa. Tähän asti pellettiä on haettu lainaperäkärryllä 500 kilon säkeissä ja talvikuukausina tästä on ollut turhankin paljon vaivaa. Naulana arkkuun oli yksi yö pari kuukautta sitten kun kattilan tulenohjauslevy oli liikkunut paikaltaan, esti savun pääsyn hormiin ja laittoi häkävaroittimet soimaan. Tällaisia herätyksiä ei enää kiitos.
Nyt siis täytyy tehdä vaikea valinta eri maalämpöpumppujen kesken ja miettiä tilataanko homma avaimetkäteen-periaatteella vai koitetaanko tiristää hintalappu pienemmäksi ostamalla poraus, asennus ja pumppu erikseen. Tällä hetkellä pumpuista jäljellä ovat yksi Niben malli, Geopro:n MH tai SH malli tai Danfoss Tom Allenilta. Edustajista taas listalla vielä Lämpöykkönen, Näsin vesijohtoliike ja Tom Allen. IVT:tä selvittelin aiemmin, mutta myyntimies oli liian myyvä ja vähemmän asiantunteva. Rintamamiestalon kohdalla huomioon täytyy ottaa huomioon, että kaikki pumput eivät sovellu yhtä hyvin patterilämmitystaloihin. Toki meilläkin lattialämmityksellä on kellarikerros. Investointi on sen verran iso, että sen toivoo onnistuvan. Täytyy kirjoitella tänne blogiin aika tarkkaan valitun tekijän tekemisistä ja ehkä siten luoda painetta asioiden hoitoon ammattimaisesti ja ajallaan.
Eli lämpöä lähdetään todennäköisesti kaivamaan maasta. Ei siis tuulesta temmattua.
Kellarissa oleva kattila on 70-luvulta ja siihen liitetty pellettipoltin ei pääse hyötysuhteissa kovin korkealle. Lisäksi pellettivarastoa olisi pitänyt laajentaa ja se olisi ahmaissut joko aimoannoksen neliöitä kellarikerroksesta tai aimoannoksen euroja talon ulkopuolelle rakennettavan varaston muodossa. Tähän asti pellettiä on haettu lainaperäkärryllä 500 kilon säkeissä ja talvikuukausina tästä on ollut turhankin paljon vaivaa. Naulana arkkuun oli yksi yö pari kuukautta sitten kun kattilan tulenohjauslevy oli liikkunut paikaltaan, esti savun pääsyn hormiin ja laittoi häkävaroittimet soimaan. Tällaisia herätyksiä ei enää kiitos.
Nyt siis täytyy tehdä vaikea valinta eri maalämpöpumppujen kesken ja miettiä tilataanko homma avaimetkäteen-periaatteella vai koitetaanko tiristää hintalappu pienemmäksi ostamalla poraus, asennus ja pumppu erikseen. Tällä hetkellä pumpuista jäljellä ovat yksi Niben malli, Geopro:n MH tai SH malli tai Danfoss Tom Allenilta. Edustajista taas listalla vielä Lämpöykkönen, Näsin vesijohtoliike ja Tom Allen. IVT:tä selvittelin aiemmin, mutta myyntimies oli liian myyvä ja vähemmän asiantunteva. Rintamamiestalon kohdalla huomioon täytyy ottaa huomioon, että kaikki pumput eivät sovellu yhtä hyvin patterilämmitystaloihin. Toki meilläkin lattialämmityksellä on kellarikerros. Investointi on sen verran iso, että sen toivoo onnistuvan. Täytyy kirjoitella tänne blogiin aika tarkkaan valitun tekijän tekemisistä ja ehkä siten luoda painetta asioiden hoitoon ammattimaisesti ja ajallaan.
Eli lämpöä lähdetään todennäköisesti kaivamaan maasta. Ei siis tuulesta temmattua.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Vanhassa vara parempi?
Netissä on paljon blogeja, joissa käsitellään rintamamiestaloja ja erityisesti niiden remontointia. Olisi mukava tietää, kuinka monen tavoitteena on säilyttää mahdollisimman paljon entisellään talon aiemmasta ilmeestä, ja kuinka moni taas haluaa rintamamiestalon muuttuvan modernin talon kopioksi.
Kysymys tuli mieleni lukiessani ohimennen Kotivinkin numeroa 15/10, jossa eräs pariskunta esittelee remontoitua rintamamiestaloa. Silmäilin kuvat jutusta aiemmin enkä huomannut jutun koskevan rintamamiestaloa. Vasta myöhemmin vaimoni mainitsi, että lehdessä oli juttu rintamamiestalosta. Katsoin juttua uudelleen ja toden totta talo oli alunperin ollut rintamamiestalo. Ainakin kuvien perusteella talon tyyli oli muuttunut niin radikaalisti, etten ainakaan minä olisi puhunut enää rintamamiestalon hengestä; avotakka, design-huonekaluja ja kaadettuja seiniä uuden pohjaratkaisun tieltä. Korkeintaan talon ulkokuoret ja muuri keskellä taloa kertoivat talon menneisyydestä.
Itse kuulun siihen joukkoon, joka haluaa säilyttää mahdollisimman paljon vanhasta tyylistä, käytännöllisyydestä kuitenkaan tinkimättä.Tosin tästä periaatteesta olen joutunut käymään sisäistä taistelua itseni kanssa. Esimerkkinä voidaan ottaa talon ulko-ovet, jotka ovat alkuperäiset ja lämmöneristyskyvyltään kehnonlaiset. Sisäpintaan on laitettu lisäeriste, mutta se ei kauneudellaan hurmaa.
Toinen keskustelun aihe ovat talon lakkapintaiset huoneiden ovet, jotka nekään eivät aina miellytä silmää, mutta ovat osa perinteisen rintamamiestalon ilmettä.
Kaksinkertaiset ikkunat ovat nekin osa tätä sisäistä Jaakobin painia itseni kanssa. Vanhat lasit taittovirheineen luovat tunnelmaa. Uudet ikkunat muuttaisivat melko paljon talon tyyliä, mutta säästäisivät lämmityslaskussa.
Tähän mennessä emme ole tehneet mitään radikaalia remonttia, jossa talon henki olisi ollut uhattuna. Koitetaan tehdä muutoksia jatkossakin varoen.
Kysymys tuli mieleni lukiessani ohimennen Kotivinkin numeroa 15/10, jossa eräs pariskunta esittelee remontoitua rintamamiestaloa. Silmäilin kuvat jutusta aiemmin enkä huomannut jutun koskevan rintamamiestaloa. Vasta myöhemmin vaimoni mainitsi, että lehdessä oli juttu rintamamiestalosta. Katsoin juttua uudelleen ja toden totta talo oli alunperin ollut rintamamiestalo. Ainakin kuvien perusteella talon tyyli oli muuttunut niin radikaalisti, etten ainakaan minä olisi puhunut enää rintamamiestalon hengestä; avotakka, design-huonekaluja ja kaadettuja seiniä uuden pohjaratkaisun tieltä. Korkeintaan talon ulkokuoret ja muuri keskellä taloa kertoivat talon menneisyydestä.
Itse kuulun siihen joukkoon, joka haluaa säilyttää mahdollisimman paljon vanhasta tyylistä, käytännöllisyydestä kuitenkaan tinkimättä.Tosin tästä periaatteesta olen joutunut käymään sisäistä taistelua itseni kanssa. Esimerkkinä voidaan ottaa talon ulko-ovet, jotka ovat alkuperäiset ja lämmöneristyskyvyltään kehnonlaiset. Sisäpintaan on laitettu lisäeriste, mutta se ei kauneudellaan hurmaa.
Toinen keskustelun aihe ovat talon lakkapintaiset huoneiden ovet, jotka nekään eivät aina miellytä silmää, mutta ovat osa perinteisen rintamamiestalon ilmettä.
Kaksinkertaiset ikkunat ovat nekin osa tätä sisäistä Jaakobin painia itseni kanssa. Vanhat lasit taittovirheineen luovat tunnelmaa. Uudet ikkunat muuttaisivat melko paljon talon tyyliä, mutta säästäisivät lämmityslaskussa.
Tähän mennessä emme ole tehneet mitään radikaalia remonttia, jossa talon henki olisi ollut uhattuna. Koitetaan tehdä muutoksia jatkossakin varoen.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
2+1+2
 | ||
| Uusi talonmies |
Lauantaista lähtien meitä on kaksi aikuista, yksi nuorempi herrasmies ja kaksi karvaista lastamme. Autotalliprojektit saa nyt unohtaa hetkeksi. Projektien suunnittelua voi toki jatkaa öitä valvoessa. Ja hetki menee ennen kuin uusin tulokas pistää työrukkaset käteen.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Maalämpöä, kuulämpöä vai jotain aivan muuta?
Vaikka ilmastonmuutos kolkuttaakin ovella, hönkii jo ovista ja ikkunoista kylmää ilmaa pilaamaan kodin lämmintä tunnelmaa. Meillä syksyn tulo tarkoittaa sitä että kuistin ovi pistetään aina visusti kiinni, samoin yläkertaan vievien rappujen ovi. Ainakin tällä hetkellä raput kellarikerrokseen ja yläkertaan ovat talvella kylmää tilaa. Kissoille tämä tarkoittaa siirtymistä isosta talosta kolmen yksiön käyttöön. Niiden pitää vain osata valita kerros missä on eniten ruokaa tarjolla ja puhtain kissanhiekka.
Lämpöjen laskiessa talon isäntäväkikin ryhtyy ainaiseen mietintään siitä millä tavalla saisi talon halvimpaan hintaan pysymään lämpimänä. Aluksi vaihtoehtoja tuntuu olevan kovin paljon.
Ensimmäisenä vaihtoehtona on ostaa ylihintaista sähköä Tampereen Sähkölaitokselta ja pitää pirttinsä sillä lämpimänä. Suora sähkölämmitys ei ole kovassa huudossa ja vesikiertoisten patterien valtakunnassa ei sähkölämmitys ole vaihtoehto.
Pellettilämmitys on penninvenyttäjän vaihtoehto ainakin jos lukee Vapon sivuja. Tällä hetkellä talossamme onkin pellettilämmitys, mutta sinänsä edullisen pellettilämmityksen edut vie 70-luvun kiinteänpolttoaineen kattila ja olematon pelletin varastointitila. Kattilan osalta tämä tarkoittaa huonoja hyötysuhteita. Pieni varasto taas tarkoittaa sitä että talon isäntä hakee 500 kilon suursäkkejä peräkärryllä, väsyttää selkänsä ja maksaa enemmän kuin Pertti Pelletinpolttaja, joka tilaa isoon varastoonsa pelletit puhallusautolla edulliseen hintaan. Tällä hetkellä pellettikattilan uusiminen on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Uusi kattila ja iso siilo lienevät investointina 8000-10000 Euroa. Pelletissä hyvää on se, että kylmällä kelillä hyötysuhde on sama vanha tuttu ja sähköä ei kulu kylmimmilläkään keleillä ellei päästä pellettiä loppumaan.
Kaukolämmitykseen siirtyminen ei nimestään huolimatta ole kovin kaukonäköistä. Kun pahalle antaa pikkusormen se vie koko käden. Kaukolämmön tarjoajalla on käytännössä mahdollisuus harjoittaa sanelupolitiikkaa hintojen suhteen. Ja on hyvä muistaa ettei kaukolämpöverkkoon liittyminenkään ole aivan halpaa hupia. Taitaapa olla niinkin että jollain alueilla kaukolämpöön liittyminen on pieni pakko.
Maalämpö on noussut hetkessä kuumaksi puheenaiheeksi vaikka itse maaperää ei Suomessa voi kuumaksi kehua. Joka tapauksessa ainakin myyntimiesten puheissa lämmityskulut voi saada putoamaan kolmasosaan. Kääntöpuolena on erittäin korkea alkuinvestointi, jonka kuoletusaikoja kaunistellaan armotta. Hintahaarukka lienee rintamamiestaloissa 15000-20000 euron tienoissa. Harakanpesän eristyskykyä vastaavassa talossa asuttaessa pattereihin menevä vesi ei talvella ole linnunmaitoa mikä vaikuttaa negatiivisesti laitteiston hyötysuhteeseen. Parasta olisi jos käytössä olisi lattialämmitys koko talossa, mutta valitettavasti lattialämmitys ei ollut kovinta hottia 50-luvulla.
Ilma-Vesilämpöpumppu kuulostaa jo nimenä kammottavalta ja sitä se on muutenkin Rintamamiestalossa, jonka pattereihin pitää talvisin laittaa virtaamaan huomattavasti varpaanpesuvettä kuumempaa nestettä. Se tarkoittaa ilma-vesilämpöpumpun tapauksessa huonoa hyötysuhdetta ja pahaa mieltä. Taloon muuttaessamme kyselin ilma-vesilämpöpumppuratkaisuja myyjiltä ja olivat sen verran rehellisiä, että eivät suositelleet taloomme moista virheinvestointia. Ilmaista ei ole tämäkään vaan hintaa avaimetkäteen paketille tullee väliltä 10000-15000 euroa. Lisäksi kylmimmillä keleillä pumput hyytyvät ja sähköä kuluu.
Ilmalämpöpumppu on sekin kova hittituote. Pientä hallaa markkinoinnille teki viime talvi, joka pisti osan myllyistä umpijäähän ja yllätti toimivienkin laitteiden omistajat huonolla hyötysuhteellaan. Toisaalta ilmalämpöpumppuja ei periaatteessa ole tarkoitettu ainoaksi lämmönlähteeksi ja mittarin painuessa tarpeeksi alas on aika siirtyä muihin lämmitysmuotoihin. Luonnollisesti ilmalämpöpumppu ei myöskään lämmitä käyttövettä. Ilmalämpöpumppu onkin siis oiva lisälämmönlähde ja kuumien kesäpäivien pelastaja viilennysominaisuutensa takia.
Puulämmitys nähdään usein takanlämmityksenä, jolla metsää omistamaan sattuvat voivat koittaa säästää muissa lämmityskuluissa. Takka on hyvä lämmönlähde ja tunnelmanluoja, mutta hardcore puulämmitys onnistuu vain ison varaajan kanssa tai muussa tapauksessa saa isäntä kokkiä 24/7 pannuhuoneessa. Puulämmityksessä puunhankintakulut ovat melko maltilliset ja kattilaksi kelpaa usein se rintamamiestalon kellarista löytyvä. Suurimpina miinuksina ovat tarvittava vaivannäkö ja tarve olla lämmittämässä. Positiivista ainakin puun saatavuus ja kotimaisuus.
Öljylämmitys meinasi melkein unohtua listalta, vaikka onkin monen rintamamiestalon lämmönlähde. Usein hyvä sellainen, jos kattila on riittävän uusi ja hyötysuhde siis kohdillaan. Talouden taantumakin on satanut lyhyellä aikavälillä öljylämmittäjän laariin, mutta nähtäväksi jää miten paljon ropoja litra lämmitysöljyä maksaa viiden vuoden kuluttua. Hallituksen veropäätöksillä on jatkossa varmasti vaikutusta öljylämmityksen kannattavuuteen. Monelle öljylämmitys on hyvä ratkaisu, josta luovutaan vasta kun hinta hipoo pilviä. Harva kuitenkaan tahrii käsiään öljyyn kattilahankinnan muodossa, jos tähän asti on tuijotellut kilowatteja tai ynnäillyt sähkäpatterien hintalappua.
Aurinko paistaa aina, mutta valitettavan paljon maapallon toisella puolella ja pilvien takana. Itselleni on tullut sellainen kuva, että aurinkolämmitys on Suomessa tällä hetkellä lähinnä rikkaiden harrastus, johon köyhien ei kannata ryhtyä. Seteleitä saa latoa euroaikanakin pöytään melkoisen kasan ja silti ratkaisulla lämpiää lähinnä käyttövesi osan vuodesta. Korjaan käsitystäni jos aihetta on ja kehityshän kehittyy kuten Speden eräässä elokuvassa todettiin.
Lisäksi uusissa matalaenergiataloissa lämmityksen virtaa, eikun virkaa hoitaa ihmisten ja laitteiden tuottama hukkalämpö. Mutta rintamamiestalo ei ole matalaa energiaa nähnytkään, saati kuullut.
Ja onhan noita muitakin vaihtoehtoja. Talonsa voisi saada lämpimäksi tuulivoimalalla, mutta riskinä on naapurisovun rakoileminen. Polkemalla polkupyörää, jossa on mahdoton dynamo voisi saada hullun maineen ja ylikunnon, sekä kaikesta polkemisesta huolimatta vilustua.
Ota tästä nyt sitten selvää. Ehkä energialamppu syttyy pääni päällä ja keksin mitä tehdä.
Lämpöjen laskiessa talon isäntäväkikin ryhtyy ainaiseen mietintään siitä millä tavalla saisi talon halvimpaan hintaan pysymään lämpimänä. Aluksi vaihtoehtoja tuntuu olevan kovin paljon.
Ensimmäisenä vaihtoehtona on ostaa ylihintaista sähköä Tampereen Sähkölaitokselta ja pitää pirttinsä sillä lämpimänä. Suora sähkölämmitys ei ole kovassa huudossa ja vesikiertoisten patterien valtakunnassa ei sähkölämmitys ole vaihtoehto.
Pellettilämmitys on penninvenyttäjän vaihtoehto ainakin jos lukee Vapon sivuja. Tällä hetkellä talossamme onkin pellettilämmitys, mutta sinänsä edullisen pellettilämmityksen edut vie 70-luvun kiinteänpolttoaineen kattila ja olematon pelletin varastointitila. Kattilan osalta tämä tarkoittaa huonoja hyötysuhteita. Pieni varasto taas tarkoittaa sitä että talon isäntä hakee 500 kilon suursäkkejä peräkärryllä, väsyttää selkänsä ja maksaa enemmän kuin Pertti Pelletinpolttaja, joka tilaa isoon varastoonsa pelletit puhallusautolla edulliseen hintaan. Tällä hetkellä pellettikattilan uusiminen on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Uusi kattila ja iso siilo lienevät investointina 8000-10000 Euroa. Pelletissä hyvää on se, että kylmällä kelillä hyötysuhde on sama vanha tuttu ja sähköä ei kulu kylmimmilläkään keleillä ellei päästä pellettiä loppumaan.
Kaukolämmitykseen siirtyminen ei nimestään huolimatta ole kovin kaukonäköistä. Kun pahalle antaa pikkusormen se vie koko käden. Kaukolämmön tarjoajalla on käytännössä mahdollisuus harjoittaa sanelupolitiikkaa hintojen suhteen. Ja on hyvä muistaa ettei kaukolämpöverkkoon liittyminenkään ole aivan halpaa hupia. Taitaapa olla niinkin että jollain alueilla kaukolämpöön liittyminen on pieni pakko.
Maalämpö on noussut hetkessä kuumaksi puheenaiheeksi vaikka itse maaperää ei Suomessa voi kuumaksi kehua. Joka tapauksessa ainakin myyntimiesten puheissa lämmityskulut voi saada putoamaan kolmasosaan. Kääntöpuolena on erittäin korkea alkuinvestointi, jonka kuoletusaikoja kaunistellaan armotta. Hintahaarukka lienee rintamamiestaloissa 15000-20000 euron tienoissa. Harakanpesän eristyskykyä vastaavassa talossa asuttaessa pattereihin menevä vesi ei talvella ole linnunmaitoa mikä vaikuttaa negatiivisesti laitteiston hyötysuhteeseen. Parasta olisi jos käytössä olisi lattialämmitys koko talossa, mutta valitettavasti lattialämmitys ei ollut kovinta hottia 50-luvulla.
Ilma-Vesilämpöpumppu kuulostaa jo nimenä kammottavalta ja sitä se on muutenkin Rintamamiestalossa, jonka pattereihin pitää talvisin laittaa virtaamaan huomattavasti varpaanpesuvettä kuumempaa nestettä. Se tarkoittaa ilma-vesilämpöpumpun tapauksessa huonoa hyötysuhdetta ja pahaa mieltä. Taloon muuttaessamme kyselin ilma-vesilämpöpumppuratkaisuja myyjiltä ja olivat sen verran rehellisiä, että eivät suositelleet taloomme moista virheinvestointia. Ilmaista ei ole tämäkään vaan hintaa avaimetkäteen paketille tullee väliltä 10000-15000 euroa. Lisäksi kylmimmillä keleillä pumput hyytyvät ja sähköä kuluu.
Ilmalämpöpumppu on sekin kova hittituote. Pientä hallaa markkinoinnille teki viime talvi, joka pisti osan myllyistä umpijäähän ja yllätti toimivienkin laitteiden omistajat huonolla hyötysuhteellaan. Toisaalta ilmalämpöpumppuja ei periaatteessa ole tarkoitettu ainoaksi lämmönlähteeksi ja mittarin painuessa tarpeeksi alas on aika siirtyä muihin lämmitysmuotoihin. Luonnollisesti ilmalämpöpumppu ei myöskään lämmitä käyttövettä. Ilmalämpöpumppu onkin siis oiva lisälämmönlähde ja kuumien kesäpäivien pelastaja viilennysominaisuutensa takia.
Puulämmitys nähdään usein takanlämmityksenä, jolla metsää omistamaan sattuvat voivat koittaa säästää muissa lämmityskuluissa. Takka on hyvä lämmönlähde ja tunnelmanluoja, mutta hardcore puulämmitys onnistuu vain ison varaajan kanssa tai muussa tapauksessa saa isäntä kokkiä 24/7 pannuhuoneessa. Puulämmityksessä puunhankintakulut ovat melko maltilliset ja kattilaksi kelpaa usein se rintamamiestalon kellarista löytyvä. Suurimpina miinuksina ovat tarvittava vaivannäkö ja tarve olla lämmittämässä. Positiivista ainakin puun saatavuus ja kotimaisuus.
Öljylämmitys meinasi melkein unohtua listalta, vaikka onkin monen rintamamiestalon lämmönlähde. Usein hyvä sellainen, jos kattila on riittävän uusi ja hyötysuhde siis kohdillaan. Talouden taantumakin on satanut lyhyellä aikavälillä öljylämmittäjän laariin, mutta nähtäväksi jää miten paljon ropoja litra lämmitysöljyä maksaa viiden vuoden kuluttua. Hallituksen veropäätöksillä on jatkossa varmasti vaikutusta öljylämmityksen kannattavuuteen. Monelle öljylämmitys on hyvä ratkaisu, josta luovutaan vasta kun hinta hipoo pilviä. Harva kuitenkaan tahrii käsiään öljyyn kattilahankinnan muodossa, jos tähän asti on tuijotellut kilowatteja tai ynnäillyt sähkäpatterien hintalappua.
Aurinko paistaa aina, mutta valitettavan paljon maapallon toisella puolella ja pilvien takana. Itselleni on tullut sellainen kuva, että aurinkolämmitys on Suomessa tällä hetkellä lähinnä rikkaiden harrastus, johon köyhien ei kannata ryhtyä. Seteleitä saa latoa euroaikanakin pöytään melkoisen kasan ja silti ratkaisulla lämpiää lähinnä käyttövesi osan vuodesta. Korjaan käsitystäni jos aihetta on ja kehityshän kehittyy kuten Speden eräässä elokuvassa todettiin.
Lisäksi uusissa matalaenergiataloissa lämmityksen virtaa, eikun virkaa hoitaa ihmisten ja laitteiden tuottama hukkalämpö. Mutta rintamamiestalo ei ole matalaa energiaa nähnytkään, saati kuullut.
Ja onhan noita muitakin vaihtoehtoja. Talonsa voisi saada lämpimäksi tuulivoimalalla, mutta riskinä on naapurisovun rakoileminen. Polkemalla polkupyörää, jossa on mahdoton dynamo voisi saada hullun maineen ja ylikunnon, sekä kaikesta polkemisesta huolimatta vilustua.
Ota tästä nyt sitten selvää. Ehkä energialamppu syttyy pääni päällä ja keksin mitä tehdä.
perjantai 3. syyskuuta 2010
Mistä on rintamamiestalon tunnelma tehty?
Mistä on rintamamiestalon tunnelma tehty,
mistä on rintamamiestalon tunnelma tehty?
Kuurankukista ikkunoissa, puuhellasta, villasukista;
Niistä on rintamamiestalon tunnelma tehty!
Mistä on rintamamiestalon tunnelma tehty,
mistä on rintamamiestalon tunnelma tehty?
Ullakoiden aarteista, natisevista portaista, karvaisista kavereista;
Niistä on rintamamiestalon tunnelma tehty!
 |
| Neukku ja Pihka |
maanantai 30. elokuuta 2010
Kylmäverisesti sinun
Rintamamiestalon luonteenpiirteet tulevat parhaiten esille talvipakkasilla. Viime talvi sopi siis hyvin talon sielunelämän tutkimiseen. Keittiöstä ja puuhellan lämmöstä muodostuu helposti kaiken toiminnan keskus. Kolkot huoneet kokevat yksinäisyyttä kun asukkaat viihtyvät keittiössä ja luikkivat läpi eteisen ja kalseiden huoneiden kohti seuraavaa lämmintä huonetta. Ei niin etteikö kaikissa huoneissa tarkenisi olla mutta jotenkin veri vetää kohti lämpimämpiä oloja. Vielä talon viileys jaksaa heittää runolliseksi, mutta jossain vaiheessa lämmitysratkaisuja pitää miettiä. Ajatukset lämmitysasioista tulevat esiin aina kun TV:n säätyttö pistää kartalle merkinnät ensimmäisistä hallaöistä.
Kun kerran rintamamiestalossa asumisesta ja muusta siihen liittyvästä kirjoittelen, niin laitetaanpa talvinen kuva talosta.
Kun kerran rintamamiestalossa asumisesta ja muusta siihen liittyvästä kirjoittelen, niin laitetaanpa talvinen kuva talosta.
 |
| Talo helmikuussa 2010 |
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Elämäntavasta nimeltä rintamamiestalo
Miksi tämä blogi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että pidän kirjoittamisesta. Miksi blogi nimeltä Rintamamiestalo? Siitä yksinkertaisesta syystä, että asumme rintamamiestalossa josta riittää kirjoitettavaa.
En kirjoita tätä blogia samoista syistä kuin Waltarin Sinuhe, joka totesi että "Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan". Kirjoitan tämän siksi, että muutkin rintamamiestaloista kiinnostuneet voivat lukea mitä talosta löytyy, milloin asuminen on juhlaa ja koska taas omistajan ja miksei talonkin vintti pimenee. Toivottavasti blogi löytää lukijoita hyvine kommentteineen.
Ja vaikka aionkin kirjoittaa kirjoitusvirheitä välttelemättä niin aloitetaan blogi siitä huolimatta huipputieteellisellä luonnehdinnalla Rintamamiestalosta:
"Ratkaisuksi asuntotarpeeseen syntyi 1½-kerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalo, ns. rintamamiestalo, jossa yhden rakennuksen keskellä olevan savupiipun ympärille sijoitettiin kaikki asuntilat. Nelijakoisessa alakerrassa oli eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja keittiö. Keittiö oli erotettu muista asuintiloista, toisin kuin perinteisessä maalaistuvassa. Yläkerrassa oli kaksi päätyhuonetta, jotka voitiin rakentaa asuinkäyttöön myöhemminkin. Talossa oli usein myös kellarikerros." Lähde: Wikipedia
En kirjoita tätä blogia samoista syistä kuin Waltarin Sinuhe, joka totesi että "Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan". Kirjoitan tämän siksi, että muutkin rintamamiestaloista kiinnostuneet voivat lukea mitä talosta löytyy, milloin asuminen on juhlaa ja koska taas omistajan ja miksei talonkin vintti pimenee. Toivottavasti blogi löytää lukijoita hyvine kommentteineen.
Ja vaikka aionkin kirjoittaa kirjoitusvirheitä välttelemättä niin aloitetaan blogi siitä huolimatta huipputieteellisellä luonnehdinnalla Rintamamiestalosta:
"Ratkaisuksi asuntotarpeeseen syntyi 1½-kerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalo, ns. rintamamiestalo, jossa yhden rakennuksen keskellä olevan savupiipun ympärille sijoitettiin kaikki asuntilat. Nelijakoisessa alakerrassa oli eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja keittiö. Keittiö oli erotettu muista asuintiloista, toisin kuin perinteisessä maalaistuvassa. Yläkerrassa oli kaksi päätyhuonetta, jotka voitiin rakentaa asuinkäyttöön myöhemminkin. Talossa oli usein myös kellarikerros." Lähde: Wikipedia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)